Internetin lyhyt historia – Aaltoliike muuttaa netin esitteeksi joka 20. vuosi

Syntyessään Internet oli vuorovaikutteinen. IRC, sähköposti, erilaiset uutisryhmät dominoivat 1990-luvun alussa. Monensuuntainen vuorovaikutus tuntui raikkaalta.  Yhteyden sai heti. Tuohon aikaan puhelimet olivat vielä lankamallia. Jos soitit, kysymäsi henkilö ei ollut välttämättä kotona, jos yleensä oli kukaan. Paperiposti oli voimissaan, mutta sen kulkuun meni yhtä pitkään kuin nykyäänkin, monta päivää. Nopea chattaily tai sähköpostien lähettäminen tuntui hämmästyttävältä ja ketterältä ja se oli ilmaista.

2000-luvun vaihteessa internetin valtasivat  www, yritykset, organisaatiot ja viestintä- ja mainostoimistot, jotka yhdessä jotenkin päättivät, että internetissä on kyse ennen kaikkea esitteistä – se mikä ennen painettiin paperille, versioitiinkin nyt lähes suoraan verkkosivulle kotisivujen muotoon. Thats it, sitä sai mitä tilasi, kätevää ja paperitonta, mutta netin mahdollisuuksia ei täysin vielä hyödynnetty.

Vuorovaikutteisuus ja sosiaalinen media painuivat marginaaliin ja  saivat odottaa parempaa aikaa. Kaupallisuus ja mainonta mahtuikin hyvin internetiin, muita maksajia lystille ei ollut.

Noin kymmenen vuoden jälkeen, vähän ennen 2010-luvun taitetta Mark Zuckerbergin kehittämä Facebook sekä muutamat muut pioneerit ja yritykset tekivät uusinta tekniikkaa hyödyntäen sosiaalisesta mediasta sen verran käyttäjäystävällistä, että suuret massat innostuivat siitä. Verkko oli taas vuorovaikutteinen, rosoinen ja aito.

Vajaa vuosikymmen vierähti sosiaalista mediaa ihmetellessä, että mistä on kyse, kunnes yritykset löysivät sosiaaliseen mediaan ryminällä ja vähitellen alkoivat tuomaan sisällöksi juuri sitä mitä aikaisemmin on ollut painettuna esitteille, jälleen kerran. Hienoja tuotekuvia ja ammattiviestijöiden huoliteltuja sisältöjä ja mainoksia, joita ei sosiaalisessa mediassa juuri alussa ollut. Tähän yritysporukkaan ja ajankuvaan toki itsekin lukeudumme.

Ympyrä ja 20-vuoden aikaluuppi sulkeutuu. Varsinainen yksityinen someviestintä siirtyy, jos ei marginaaliin, niin pienempiin ryhmiin. Ja uutena erityisenä ominaisuutena on tullut sisällön katoaminen kertakatselun tai vuorokauden määräajan jälkeen, mikä onkin lisännyt tai palauttanut sisällön rosoisuutta ja aitoutta. Pienissä ryhmissä tosin oltiin myös alkuaikoina, mutta syynä oli ennemminkin se, ettei väkeä juuri ollut enempää.

Verkon luonne tuntuu muuttuvan sen mukaan mistä ihmiset luontaisesti innostuvat ja viettävät siellä aikaa. Lopulta sinne löytävät mainostajat ja organisaatiot. Näiden tekemä mainonta toisaalta pitää touhun ilmaisena, mutta se muuttaa sisällön luonnetta ja aiheuttaa vuorovaikutteisuus -esitemäisyys -aaltoliikkeen.

Vanhemmat viestinnän muodot, puhelut, elokuvat, kirjat, musiikki ovat kuitenkin pysyneet lähes samanlaisena vuosikymmenet tai vuosisadat ja se saattaa johtua siitä, että ne eivät ole pohjimmiltaan ilmaisia, vaan niistä maksetaan.

Ehkä internetinkin sisällön aaltoliike pysähtyy, jos siitä alettaisiin jonain päivänä maksamaan. Tavallinen keskustelu, kaupallisuus ja mielipidevaikuttaminen pysyisivät enemmän erillään. Mutta se aika ei ole ihan heti tulossa – moni ei halua maksaa siitä että näkee kuvan vanhan koulukaverin lounassämpylästä tai uusista housuista, varsinkin kun se on aikaisemmin ollut ilmaista.

Mielenkiinnolla odotellaan mitä tapahtuu ja millä mallilla maailma on ja miten uusi vuorovaikutuksen valtakausi ilmenee 2030 tietämillä, johon sen pitäisi suunnilleen ajoittua. Ainakin tämän aaltoliikkeen mukaan. Itse veikkaan, että sosiaalinen media voi silloin olla maksullista toimintaa, niinkuin pääosin muukin media ja sisältö on. Eikä se välttämättä ole huono asia.

Mikko Manninen, Kehitysjohtaja Nuotio Digital