Algoritmi toivoo, että käyttäjä pöyristyy

Twitter on somekohujen ja pöyristymisien syntypaikka. Joku julkaisee jonkun näkemyksen tai kommentin, toinen ymmärtää sen sopivasti ja tahallaan väärin ja pöyristyy. Kolmas pöyristyy sitten siitä, että miksi tällaisesta pöyristytään. Yhtäkaikki, ihmiset on saatu kiinnostumaan palvelun sisällöstä.

Esimerkiksi Twitterin uutisvirta on optimoitu näyttämään viestit, jotka keräävät eniten reagointia ja mitkä aiheet ovat ennenkin kiinnostaneet juuri sinua. Sinällään tässä ei ole mitään uutta, myös Facebook toimii näin ja lähes kaikki muutkin somealustat. Twitter on kuitenkin rakentunut niin, että siellä väännetään paljon muidenkin kuin tuttujen kesken. Se on kuin koko Suomen tai maailman kokoinen kahvipöytä, jossa palvelu säätää kiihkeimmän väittelyn voluumia kovemmalle ja vaimentaa muita. Twitter on kuitenkin tarjonnut tähän myös helpon ulospääsyn, jos haluaa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Hämmästyttävää kyllä ihmiset jäävät koukkuun kaikenlaiseen tinkaamiseen ja vääntämiseen. Kun ihmisillä kuohahtaa, aiheeseen on pakko ottaa kantaa välittömästä, vaikka mitään erityistä olisi oikeasti tapahtunutkaan. 10 minuutin päästä moni olisi unohtanut koko asian. Järki sanoo, että internetissä tulee aina olemaan erimielisiä ihmisiä, eikä kommenttisi muuta asiaa todennäköisesti mitenkään. Mutta reagointi on liian helppoa ja tunne ottaa vallan.

Voit kuitenkin välttyä tältä ja testata, miltä vaikuttaa, kun siirtyy seuraamaan viestejä suosituimpien viestien, eli “raivojärjestyksen”, sijaan aikajärjestyksessä, yksinkertaisesti uusin ylimpänä.  Päivittäisiä kohuja ei näy lainkaan samaan tahtiin, vaan enemmän hyväntuulisia arkisia päivityksiä, asiantuntijoiden näkemyksiä, uutisia ja kiinnostavaa pohdintaa tai sitten jotain jotain aivan satunaisia huomioita, ainakin viestejä enimmäkseen juuri niiltä joita seuraat. Eli sitä menoa, mistä sosiaalinen media tunnettiin sen alkuaikoina, ennen kuin algoritmit ottivat vallan. Twitter itseasiassa sinnitteli pitkään ilman voimakkaita algoritmejä, mutta toisaalta ei ollut samanlainen kaupallinen menestys, kuten esim. Facebook.

Asetus on näkyvällä paikalla ylälaidassa mobiilissa ja pöytäkoneella. Se avautuu tähti-ikonista.

Hyväntuulisuus ja uutiset eivät kuitenkaan koukuta tai herätä keskustelua samalla tavalla kuin närkästyminen. Ja koukuttuneet ihmiset viettävät palvelussa enemmän aikaa ja Twitter pärjää täten kilpailussa käyttäjien ajasta muita palveluita vastaan. Mainostajat tarvivat käyttäjiä.

Kun vaihdat aikajärjestykseen, Twitter voi vaikuttaa myös jopa tylsältä ja pitkästyttävältä, mistä taas seuraa että käytät sitä vähemmän. Mutta haittaako se? Silloin vapautuu lisää aikaa muuhun. Mutta kannattaa varoa, ettei vaihda vain toiseen palveluun.

Aikajärjestyksen ja suosituimpien viestien välillä vaihtelu tarjoaa on myös mahdollisuuden tarkastella, mikä suuri psykologinen merkitys algoritmeillä on. Ne saavat ihmiset kuluttamaan tunteja aikaa palvelussa, kiinnittämään huomion tiettyihin asioihin ja muokkavaat mielipiteitä ja muuttamaan maailmaa, eikä aina hyvään. Asia koskee lähes kaikkia muitakin palveluita, jotka koukuttavat eri tavalla.

Mutta eikö myös Nuotio Digital myöskin auta yrityksiä mainostamaan Twitterissä ja Facebookissa ja palveluissa paljon aikaa viettävät ihmiset ovat osa mainostamista? Kyllä. Mutta emme silti halua, että ihmiset ovat koukussa. 

 

Mikko Manninen